Nuorempana elin kohtuullisen urheilullista elämää. Treenasin tosissani ja laskin paljon (siis lumilaudalla) ja kilpailinkin. Kaikki muuttui eräänä pääsiäisenä. Kaatuminen ja polvi sökönä. Puolen vuoden odottelu, parantelu, ei siinä mikään oo vikana lääkärikäynnit ja viimeinen uusi kausi ja uudet lumet. Totuus iski kasvoille, polvi on kirjaimellisesti paskana ja leikkaus edessä. No siihenpä se sitten loppuikin, aktiivi"ura", treenaamisella ei ollut enää merkitystä, joten miksi rehkiä?
Parantuminen/kuntoutuminen oli pitkäprosessi, joten ei ollut helppoa palata rinteeseen. Lääkäri oli jopa sitä mieltä, ettei niin pitkään rikki ollut jalka kestä lautailua enään. Opettelin telemarkin, koska sen niiaava-liike teki kuulemma hyvää polvelle. No tekihän se, mutta ei siitä samoja kicksejä siitä ei saa kuin lautailusta. Nyt vihdoin pitkän, pitkän ajan jälkeen tuo treemisen merkitys ei enää oo kuntosalilla mielessä. Nyt se on vaan nautintoa itsessään ja nautintoa siitä, että näkee ja tuntee edistyvänsä.
Joten ei muuta kuin tämän kuvan myötä hyviä treenejä tulevalle viikolle, tsemppiä sulle, joka sitä kaipaat!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti